Henry Harlandin Kardinaalin nuuskarasia on hienostunut seurusteluromaani, jossa rakkaus, väärinkäsitykset ja eurooppalaisen yläluokan sosiaaliset rituaalit punoutuvat kevyen ironiseen juoneen. Teos rakentuu dialogin, tarkkanäköisen psykologisen havainnon ja elegantin, paikoin aforistisen tyylin varaan; sen keskeinen viehätys syntyy sävyistä pikemmin kuin tapahtumien dramaattisuudesta. Harland liikkuu myöhäisviktoriaanisen ja varhaismodernin kirjallisuuden rajalla: romaani muistuttaa seurapiirikomediaa, mutta sen pinnan alla tutkitaan identiteettiä, itsepetosta ja tunteiden kulttuurista koreografiaa. Nimessä esiintyvä nuuskarasia toimii sekä konkreettisena esineenä että seurustelumaailman symbolina, jossa esineet, eleet ja vihjaukset kantavat merkitystä. Harland (1861-1905) oli yhdysvaltalaissyntyinen, mutta uransa kannalta ratkaisevasti eurooppalaistunut kirjailija, esseisti ja toimittaja, joka liikkui Lontoon ja mantereen kosmopoliittisissa kirjallisissa piireissä. Hän toimitti The Yellow Book -aikakauslehteä ja omaksui fin de sièclen estetiikan, jossa tyyli, hienovaraisuus ja kultivoitu itsehavainnointi olivat keskeisiä. Tämä tausta selittää romaanin kansainvälisen miljöön, aristokraattisen etiketin tarkan kuvauksen ja sen, että tunne-elämä esitetään esteettisesti välittyneenä eikä naturalistisesti paljaana. Suosittelen teosta erityisesti lukijalle, joka arvostaa älykästä, vivahteikasta proosaa ja eurooppalaisen seurapiiriromaanin perinnettä. Kardinaalin nuuskarasia palkitsee hitaan lukemisen: sen nautinto löytyy ironian, keskustelujen ja psykologisen hienomekaniikan tarkasta seuraamisesta. Se on erinomainen valinta Oscar Wilden, Henry Jamesin ja Edith Whartonin ystäville.
